Yksi sana ylitse muiden

Aura Piha

Yksi sana ylitse muiden

Jokainen kontakti on viestintää. Jokainen sana, katse, kosketus tai olankohautus. Näihin verrattuna palkitseminen vasta viestintää onkin!

Palkitseminen on hyvä tapa saada vapaaehtoiset toimijat jaksamaan ja viihtymään. Palkitsemista varten on kehitetty pitkälle vietyjä järjestelmiä: ansiomerkkejä, tunnustusmerkkejä, viirejä, pokaaleja, mitaleja ja niin edespäin.

Vedän itse treenejä kamppailuseurassa ja toimin kyseisen seuran puheenjohtajana. Tällä hetkellä kiitoksena panostuksestani olohuonettani koristaa iaito, japanilaista katanaa muistuttava miekka. Tuo miekka jaetaan viiden vuoden välein. Kun se minulle myönnettiin, tunsin aivan suunnatonta ylpeyttä siitä, mitä olin voinut antaa seuralle, ja olin todella kiitollinen kaikesta, mitä seura on minulle antanut. Tuo tunne kuitenkin haalistuu nopeasti, kun seuran pyörittämisen arki tulee taas eteen. Edes seuran korkein tunnustus ei lämmitä, kun valvoo iltamyöhään seuran budjetin äärellä tai käyttää lounastaukonsa treenien suunnitteluun.

Ansiomerkkijärjestelmillä on toki paikkansa, mutta niiden lisäksi tarvitaan spontaania, aineetonta ja jatkuvaa tsemppaamista. Palkitsemisen jälkeen tulee kehuminen. Kehuminen ei monelle tule kovin luontaisesti, sillä Suomessa se nähdään helposti mielistelynä. Kehujen vastaanottaminenkin on monelle vaikeaa. Kehumista voi myös harjoitella, se on yksinkertaista: etsit asioissa ja ihmisissä hyviä puolia ja sanot ne ääneen. Avuksi Suomen Kuvalehti on myös kerännyt listan ”100 tapaa kehua”.

Palkitsemisen ja kehumisen jälkeen on sitten se yksi sana ylitse muiden: kiitos. Kiitos on sanana yksinkertainen ja sen antaminen on ilmaista. Sen voi sanoa, jos kehuminen tuntuu vieraalta. Sen antamista voi harjoitella, mutta jotta se olisi merkityksellinen, sen pitää olla aito. Kiitos voi olla lyhyt, hetken mielijohteessa sanottu lause tai se voi olla vaikka pidempi kirje. Mitä henkilökohtaisempi kiitos on, sitä arvokkaampi se on saajalleen.

Kun puolentoista tunnin treeni on ohi ja harrastaja tulee hikisenä ja tyytyväisen näköisenä sanomaan ”kiitos, vedit ihan huippukivat treenit”, niin mikään ansiomerkkijärjestelmä ei pysty sitä korvaamaan. Tai jos treenit eivät syystä tai toisesta olleet huippukivat, niin voi sanoa ”kiitos, kun jaksata vetää näitä”.

Jokainen ääneen lausuttu kiitos on vastaanottajalleen vahvempi viesti kuin arvaatkaan.